Huominen vapunpäivä on vaalikampanjoiden ohella niitä harvoja ajankohtia, jolloin politiikka tulee Suomessa laajalla rintamalla esiin. Vasemmistopuolueet marssivat kulkueissaan, eikä porvarillinenkaan puoluekenttä jätä tilaisuutta käyttämättä. Suomi on yhden päivän ajan pullollaan puhetilaisuuksia ja niiden väliä säntäileviä politiikkoja.

Vasemmistopuolueilla

Kymenlaakson ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Klaani lakitti Unto Seppäsen patsaan tänään viimeisen kerran. Unton lakitukset jatkuvat tulevaisuudessakin, mutta lakitusvastuu siirtyy Kymenlaakson ja Mikkelin ammattikorkeakoulujen fuusion myötä perustettavalle uudelle opiskelijakunnalle.

Ennen lakitusta Unton pää pestiin lämpimällä vedellä. Pesijänä toimi Kouvolan kampuksen paikallisen opiskelijayhdistys Heimon puheenjohtaja Petri Vainio. Lakituskunnian sai tänä vuonna liiketalouden opiskelija Annika Leppänen.

Unto Seppäsen patsas lakitettiin poikkeuksellisesti jo päiväsaikaan. Näin tehtiin, koska vappuaatto osui lauantaiksi, opiskelijakunta Klaanin puheenjohtaja Rurik Rantalainen kertoo.

— Harkitsimme jopa perjantai-iltaa, mutta se olisi ollut ihan liian aikaisin.

Kylmästä säästä huolimatta lakitusta seurasi kohtuullinen joukko kouvolalaisen vappuperinteen urhoollisia kannattajia.

Klaanin viimeisen vappupuheen pitänyt Rurik Rantalainen muistutti opiskelijoiden merkityksestä koko kansakunnalle.

— Opiskelijat ovat elintärkeitä kilpailukyvylle. Tämä maa tarvitsee korkeakoulutettuja ammattilaisia, ja sitä varten tarvitaan myös yhteiskunnan tukea. Tukien leikkaaminen ei motivoi opintojen aloittamista, Rantalainen viestitti.

Rantalaisen mukaan opiskelijoilla on merkitystä myös opiskelukaupunkiensa elävöittäjinä.

Unton patsaalta opiskelijat siirtyivät sisätiloihin juhlimaan.

— Piknikkiä olimme suunnitelleet, mutta kyllä nyt taitaa olla liian kylmä, Rurik Rantalainen aprikoi.

Hyvä vappu koostuu Petri Vainion mukaan simasta, kavereista ja hauskanpidosta, hyvän sään salliessa myös puistosta.

— Mutta tippaleipää en välttämättä kaipaa.

Ilkka Mäkijärvi painoi ylioppilaslakin päähänsä Lohjan yhteislyseossa vuonna 1973. Siitä pitäen hän on käyttänyt valkolakkiaan joka ikinen vappu. Nyt Mäkijärven lakissa on jo kaunis patina.

— Koskaan ei ole tarvinnut valkolakkia selitellä, vaikka ylioppilastodistuksessa ei niin kehumista ollutkaan. Sen sijaan olen kysellyt muilta ylioppilaiksi tietämiltäni, että missäs ne lakit ovat.

Mäkijärvi arvelee, että moni kursailee valkolakin käyttöä silkkaa arkuuttaan. Osin kyse voi olla myös perinteiden yleisestä hiipumisesta.

— Tästäkin porukasta tiedän monta, jotka ovat varmasti ylioppilaita, mutta valkolakkia ei vaan ole päässä, Mäkijärvi sanoo ja viittaa Unto Seppäsen lakitusta seuraamaan saapuneeseen yleisöön.

— Vappu on ainut aika vuodesta, jolloin valkolakkia pidetään. Kyllä sen kestää, rohkeasti vaan, Mäkijärvi kannustaa.

Mäkijärvi seurasi Unto Seppäsen patsaan lakitusta erityisellä mielenkiinnolla.

— Setäni Kalervo Mäkijärvi lainasi Unto Seppäselle aikoinaan 15 000 markkaa. Se taisi olla joskus sotien jälkeen 1940-luvulla. Kalervo sanoi, että pidä hyvänäsi, kyllä sinulle vielä patsas pystytetään. Katson tämän vuoksi omistavani patsaasta pienen osan, Ilkka Mäkijärvi hymyilee.

Hämeen sydämessä asunut Irja Räty päätyi Kuusankoskelle sattumien kautta. Räty päätti luopua Lammilla sijainneesta tilavasta rivitaloasunnostaan. Sen, kuten aiemmatkin asuntonsa, hän oli remontoinut perusteellisesti.

— Asunnon mentyä kaupaksi se piti tyhjentää pikaisesti, joten jouduin lähtemään kuukauden sisällä ja etsimään nopeasti väliaikaisen asunnon.

Hän katseli itselleen edullista vuokra-asuntoa eri puolilta Etelä-Suomea. Sellainen löytyi Sippolassa sijaitsevan omakotitalon yläkerrasta. Kymenlaakson seutu oli Rädylle entuudestaan tuntematonta, mutta hän kotiutui nopeasti.

Räty tutustui uuteen kotipaikkaansa ja lenkkeili mielellään lähimaastossa. Lenkit Sippolassa loppuivat kuitenkin lyhyeen.

Räty silmäili mielenkiinnosta netissä myynnissä olleita taloja.

— Tämä kolahti heti. Tulin katsomaan enkä nukkunut seuraavana yönä lainkaan.

Viime vuoden lokakuussa hän muutti taloon, johon oli ihastunut ensi silmäyksellä. Uusi koti löytyi yhdestä Länsi-Naukion messualueen puutaloista.

Puolessa vuodessa talon sisäpuoli on saanut täysin uuden ilmeen. Edellinen suuri peruskorjaus rakennukseen tehtiin Kuusankosken vuoden 1983 asuntomessujen edellä. Silloin messuilla numerolla 12 esitellyn pientalon ulko- ja sisäpuoli uusittiin. Kuistin pylväät ja kaiteet rakennettiin 1930-luvulta säilyneiden valokuvien mukaisiksi.

Ulkopintojen kunnostamisen aika alkaa olla taas ajankohtaista.

— Ulkovuoraus saa uuden maalin. Sitä ennen tiilikatto putsataan tiili tiileltä, ja sen jälkeen katto saa suojaavan pinnoitteen.

Talo sijaitsee viehättävällä kulmatontilla. Pihan näkösuojaksi aikanaan istutettu pensasaita on saanut kyytiä.

— Tykkään siitä, että luonto näkyy ikkunasta. Pidän myös valosta. Siksi en laittanut keittiön ikkunoihinkaan sälekaihtimia. Rullaverhot voi vetää alas, jos aurinko paistaa liian kuumasti.

Tonttia varjostaneet puut ovat nyt siistissä pinossa.

— Myin klapikoneen, kun sain homman tehtyä. Laitan kesällä terassikatoksen ja puiset puutarhakalusteet ja kulkuväylät.

Valoisaksi kunnostettu keittiö kerää katseet taloon sisään mentäessä. Räty kokosi vaaleat keittiönkaapit yhdessä ystävänsä kanssa. Vanhat keittiönkaapit palvelevat nyt ehostettuina piharakennuksessa, joka tarjoaa kunnostettuna hyvät puitteet rakkaalle harrastukselle.

— Teen kierrätyslasista ja puusta sisustukseen ja puutarhaan kaikenlaista. Hankkimani lasinsulatusuuni lämpenee noin 800 asteeseen, Räty sanoo.

Siivousalan yrittäjänä runsaat 20 vuotta toiminut Räty ehtii remontoinnin lomassa tehdä muutakin. Noin kolme vuotta sitten eläkkeelle jäänyt Räty on myös henkilökohtainen avustaja.

Vapaalle heittäessään hän sujauttaa jalkansa tanssikenkiin. Karaoke on toinen intohimo vapaa-aikana. Siihen tarvittavat vehkeet löytyvät kotoakin. Räty kehuu Kouvolan karaoke- ja tanssipaikkoja, joita on runsaasti.

— Käyn sekä Kouvolassa että Kuusankoskella. Kesällä tykkään käydä tanssimassa tanssilavoilla.

Pönttöuunin lämmössä Räty pysähtyy myös pohtimaan menneisyyttään.

— Lähdin Lieksasta Pohjois-Karjalasta 15-vuotiaana työn perässä ensin Lahteen ja sieltä Helsinkiin.

Vastuun ottaminen itsestä jo nuorena koulutti itsenäisyyteen ja opetti pitämään huolta omista oikeuksistaan.

Romanttiseksi kuoriutunut makuuhuone ja viihtyisä aulatila yläkerrassa miellyttävät nyt Rätyä, mutta työlistalla riittää junailta-vaa.

— Haluan kunnostaa portaiden pinnat harmaasävyisiksi. Parin vuoden päästä on edessä käyttövesiputkien remontti.

Naukion talossaan Räty on löytänyt etsimänsä sielunmaiseman.

— Tykkään niin paljon talon tunnelmasta ja ikkunoista avautuvista maisemista.

Jääkiekon MM-kisoihin valmistautuva Suomi kohtaa tänään Venäjän Helsingissä. Ottelu alkaa kello 17.00.

Maajoukkueen mukana jatkaa edelleen KooKoon keskushyökkääjä Jarkko Malinen. Vappuaaton ottelussa Malinen saa neloskentässä laidoilleen Pekka Jormakan ja Markus Granlundin.

Torstaina Suomi kaatoi MM-isännän Moskovassa maalein 3—1.

Suomen Viljavan varaston yhteyteen Korialle rakennettava lämpölaitos voi laskea alueen kaukolämpöasiakkaiden lämpölaskuja.

— Nythän kaukolämmön hinta Korialla on ollut hieman korkeampi kuin keskustan alueella. Kannattavuuslaskelmia on tehty sen mukaan, että lämmön hintaa Korialla lasketaan. Lopullisia päätöksiä asiasta ei kuitenkaan ole, KSS Lämmön toimitusjohtaja Ilmo Penttilä kertoo.

Lämpölaitoksen pääpolttoaineena on bioenergia eli viljapöly.

— Laitos tulee käyttämään viljapölyä noin 1 000 tonnia vuodessa. Korian lisäksi laitokselle tuodaan viljapölyä meidän varastoistamme Loviisasta ja Turengista, kertoo Suomen Viljavan toimitusjohtaja Pasi Lähdetie.

Viljapölyn lisäksi laitoksessa poltetaan esimerkiksi viljan mukana kulkeutuneita rikkakasvien siemeniä ja oljen pätkiä. Lähdetien mukaan Suomen Viljavalla on energialle kausiluonteista käyttöä etenkin viljankuivausaikana.

— Tuolloin saamme laitoksen avulla aikaan suuret huipputehot. Muulle ajalle löysimme yhteistyökumppanin, jonka avulla laitos on mahdollista rakentaa.

Suomen Viljavan kumppaniksi löytyi KSS Lämpö. Viljapölyä käyttävä uusi laitos kytketään Korian alueen kaukolämpöverkkoon. Laitoksen tuotannosta KSS Lämpö käyttää kaksi kolmasosaa ja Suomen Viljava yhden kolmasosan.

— Jos puhutaan vuosienergiasta, niin meille tuleva osuus vastaa noin 200 omakotitalon vuosikulutusta, Penttilä kertoo.

Uuden lämpölaitoksen rakennustyöt Korialla on jo aloitettu maanrakennustöillä. Lämpölaitoksen on määrä olla valmiina viljankuivaukseen elokuussa.

Kaukolämpöverkkoon tuotantolaitos on tarkoitus kytkeä lokakuussa. Kokonaisinvestoinnin arvo on noin kaksi miljoonaa euroa. Pääurakoitsija hankkeessa on Kyrötekniikka Oy.

Helsinkiläinen punk-yhtye Pää Kii muistelee vapun kunniaksi bändin laulaja-kitaristin Teemu Bergmanin entistä kotikaupunkia.

Yhtyeen uusi sinkku kantaa ytimekkäästi nimeä Sweet Home Kouvola. Kappaleessa seikkaillaan muun muassa Veturin terassilla tiistaiaamuna. Voit kuunnella uuden kappaleen jutun alta.

Pää Kiin bändin mukaan nimetty debyyttialbumi palkittiin vuoden 2012 kriitikko-Emmalla. Musiikkilehdet Rumba ja Soundi valitsivat sen myös vuoden albumiksi.

Tänä vuonna vappupallojen suosikki on Frozen, ja aivan erityisesti Frozenin Elsa, sanovat Kouvolan Manskilla foliopalloja myyneet Tiina Virtanen ja Kari Mäkelä. Heidän nipuistaan Frozenit loppuivat jo iltapäivällä.

Suosittujen Disney-animaatiohahmojen lisäksi kaupaksi kävivät Batmanit, sekä vuodesta toiseen takuuvarmat Muumit ja Nalle Puhit.

Virtanen ja Mäkelä lupaavat lisää suosikkihahmoja vapunpäiväksi.

Kylmä sää hyydytti vappuaaton juhlinnan Kouvolassa. Kouvolassa, Kuusankoskella ja Korialla liikkeellä olivat lähinnä tavallisia lauantaiostoksiaan tekevät kansalaiset.

Myös Manskilla oli vappuaattona illansuussa hiljaista.

— Todella vähän on ollut väkeä liikkeellä. Unton lakituksen aikana oli ehkä hieman enemmän, mutta muuten päivä on ollut todella kylmä ja hiljainen, Tiina Virtanen kertoi.

Kouvolan Pallonlyöjät paransi peliään viikontakaisesta ja voitti Jyväskylän Kirin 2—0 (3—1, 4—0) vappuaattona Kouvolan pesäpallostadionilla pelatussa Superpesiksen harjoitusottelussa.

Ossi Meriläinen (3 lyötyä/0 tuotua), Sasu Toikka (1/1), Matti Saukko (0/2) ja Tommi Mäentausta (0/2) olivat kotijoukkueen tehopelaajat. Hallitseva lyöjäkuningas Meriläinen kotiutti yksitellen kolmella erilaisella lyönnillä.

Ulkopelissä Saukko venytti toisella jaksolla kahdesti Perttu Hautalan lyönnin kopiksi. Molemmilla kerroilla Miikka Matikka ja Juho Määttälä olivat irti pesiltä, joten kopit tuottivat neljä paloa.

KPL oli kolmostilanteissa edellä 17—11. Kouvolalaisjoukkue esitti pitävää ulkopeliä läpi ottelun.

KPL ja Kiri kohtasivat viime kaudella tunteikkaissa puolivälierissä, joista Kiri eteni pitkästä aikaa neljän parhaan joukkoon otteluvoitoin 3—2. Kaksikon keskinäisistä kohtaamisista on lauantain viileässä säässä pelatun matsin perusteella luvassa tälläkin kaudella lämpöisiä tapahtumia.

Lukkarina KPL:llä pelasi Joni Rytkönen (0/1). Toinen lukkari Toni Laakso (1/0) nakutti kakkostilanteista kolme kärkilyöntiä. Anssi Lammila (ykkösvaihdot 5/5) ja Juho Hacklin (kakkosvaihdot 3/4) tekivät mailan varressa tilanteiden rakentelussa nättiä jälkeä.

Runkosarja alkaa ensi viikon sunnuntaina eli äitienpäivänä. Mitalitavoitteella kauteen suuntaava KPL isännöi tuolloin raahelaista Pattijoen Urheilijoita. Sitä ennen KPL pelaa viimeisen harjoitusottelunsa tiistaina Hyvinkäällä Tahkoa vastaan.

Erityisesti jättiläismäisistä kiviveistoksistaan tunnettu brittitaiteilija Peter Randall-Page suunnittelee suurikokoista veistosta taidekeskus Antarekseen Sippolaan.

Teos tulisi vanhaan meijeriin, taivasalle. Lattialle tulisi ohut vesipatja ja siihen 12 isoa kiveä. Teosta katsottaisiin ylhäältäpäin, ja sen ulkonäkö muuttuisi valaistuksen, vuodenaikojen ja säiden mukaan.

Kivet ovat jo valmiina kivirakennusyritys Ruduksen lahjoittamana.

Toteutus riippuu rahoituksesta.

— Omarahoitusosuus puttuu vielä, taidekeskusta johtava kuvanveistäjä Tiiu Anttila sanoo.

Randall-Pagen teoksia nähdään joka tapauksessa Antareksessa jo nyt. Taiteilijan ensimmäinen Suomen-näyttely avataan Sippolassa 14. toukokuuta ja se pysyy siellä pitkälle syyskuuhun.

Näyttelyssä on ominta Randall-Pagea: kivi- ja pronssiveistoksia ja musteella paperille tehtyjä piirroksia.

Taiteilija käyttää piirroksissa ylösalaista menetelmää. Hän kaataa mustetta paperille ja ohjaa musteen valumista kääntelemällä paperia.

Peter Randall-Page valittiin viime vuonna Royal Academy of Artsin kuvanveiston osaston akateemikoksi. Hänen töitään on merkittävissä julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa ympäri maailmaa.

Katso kuvia Randall-Pagen veistoksista hänen nettisivuiltaan.

Lue lisää päivän lehdestä tai Kouvolan Sanomien mobiilisovelluksesta.

RUK:n kurssit ovat valinneet itselleen nimen vuodesta 1969 alkaen. Ensimmäinen kurssi numero 129 ristittiin Polariksi, viime viikolla aloittanut kurssi numero 247 on nimetty Kehräksi.

Kurssinimi on olennainen osa RUK:n yhteishenkeä. Se kaiverretaan kurssipuukkoihin ja painetaan verkkareihin.

— Nimen on tarkoitus kuvata RUK-henkeä ja toki olla kiinni myös ajassa. Parhaimmilla nimillä on monia merkityksiä, hyvä esimerkki on viime syksyn kurssin 247 nimi Valmius, joka juontuu tuosta 24/7 ajatuksesta, kurssinjohtaja, everstiluutnantti Vesa Laitonen kertoo.

Vuosien varrella on annettu monenlaisia nimiä. Listalta löytyy miesten nimiä kuten Jussi ja Tapio, taivaankappaleita kuten Komeetta ja Otava sekä perinteisestä sotilasmaailmasta tuttuja iskusanoja kuten Tahto, Valli ja Vapaus.

Mukana on myös erikoisempia nimiä. Listalla komeilevat esimerkiksi Mursu ja Hurtti Ukko.

Lue lisää päivän lehdestä tai Kymen Sanomien mobiilisovelluksesta. 

Viime heinäkuusta näihin päiviin mennessä Jarno Leinonen on lähettänyt 63 työhakemusta. Niistä kolme on johtanut työhaastatteluun. Yksikään ei työsopimukseen.

Inkeroisissa asuva Leinonen tympääntyi työttömyyteen ja päätti hioa markkinointitaktiikkaansa. Siitä syntyivät hänen omat Jarno töihin! -työnhakuverkkosivut. Sivuillaan hän häpeilemättä kehuu ja markkinoi itseään.

Vaikka Leinonen supliikkimies onkin, ei kehuminen ole luontevaa hänellekään. Pikemminkin se on ”pirun hankalaa”.

— On vain uskallettava heittäytyä ja pantava persoonansa peliin, Leinonen kannustaa muita työttömiä.

Sivuillaan Leinonen esittelee itsensä kaunistelematta ja mustalla huumorikuorrutuksella: ”Minulla on ongelma. Olen työtön. Lievittääkseni ongelmaani ja siitä johtuvia oireita etsin päivittäin töitä. Olen pakkomielteinen. Minun on haettava töitä. Tartun työpaikkailmoitukseen aina kun sellaisen näen. En hallitse itseäni.”

36-vuotiaalla Leinosella on kaksi ammattikorkeakoulututkintoa. Hän on sekä tradenomi että ohjelmistotekniikan insinööri. Työkokemusta on vuosien saatossa kertynyt, mutta mikään ei ole johtanut vakituiseen työsuhteeseen. Yrittäjänä hän oli kymmenen vuotta. Sitten tuli konkurssi.

Sähköpostiin toistuvasti kilahtava viesti ”Valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun” ei ole onnistunut lannistamaan Leinosta. Hän tietää omat vahvuutensa ja taitonsa.

— Valehtelisin, jos sanoisin olevani Suomen paras. Mutta voin olla juuri se paras hakija siihen kyseiseen työpaikkaan.

Leinonen moittii hallituksen linjausta, jonka mukaan työttömän työnhakijan pitäisi ottaa vastaan vaadittaessa sellaistakin työtä, johon hänellä ei ole koulutusta. Leinosen mielestä hallitus suorastaan pilkkaa vaateillaan heitä, jotka ovat opiskelleet itselleen ammatin.

— En lähtisi tekemään mitä tahansa työtä. Pitää olla vähän jääräpäisyyttä.

Tarkalleen ottaen Leinonen ei pystyisikään mihin tahansa töihin. Seitsemänvuotiaasta hän on kulkenut kyynärsauvojen varassa. Hänellä on synnynnäinen liikuntavamma. Leinonen kirjoittaakin usein työhakemukseen harrastuksekseen sauvakävelyn.

Puusavottaan Leinonen ei voi lähteä, mutta järki leikkaa toimii toimistotöissä.

— Ei minun käteeni voi antaa moottorisahaa. Siinä tulisi ruumiita.

Kuusankoskelainen Annukka Kattelus luki lehdestä kaupungin ilmoituksen tukiperhe- ja tukihenkilökoulutuksesta.

— Pyysin koko perheen koolle ja luin heille tekstin ääneen.

10- ja 13-vuotiaat pojat hyväksyivät heti äitinsä ajatuksen. Aviomies Sauli Kattelus sai nukkua yön yli.

— Jos tämä on sinulle tärkeä asia, en seiso tiellä, kiinteistönhoitajana työskentelevä mies totesi.

Hän kertoo istuneensa vaimonsa rinnalla jokaisessa koulutusillassa. Viimeinen viidestä illasta on enää käymättä.

— Ilman perheen tukea en tähän olisi ryhtynyt, Annukka Kattelus lisää.

Kevään kahteen tukiperhe- ja tukihenkilökoulutukseen on osallistunut nelisenkymmentä ihmistä.

Lapsiperheiden sosiaalityö pyrkii vastaamaan tukiperheiden ja tukihenkilöiden tarpeen kasvuun. Tuettavien lasten määrää lisää Kouvolassa, kuten koko maassa, sosiaalihuoltolain muutos. Sen mukaan ennakoivaa tukea tarjotaan muillekin kuin lastensuojelun asiakkaina jo oleville perheille.

Johtava sosiaalityöntekijä Maija Vihervirta-Nikula kertoo, että 2—4 kertaa vuodessa järjestettävän koulutuksiin pyritään houkuttelemaan osallistujia uusilla tavoilla.

— Kaksi työntekijäämme lähestyy seuroja, yhdistyksiä ja oppilaitoksia. Syksyllä avaamme myös Facebook-sivut, Vihervirta-Nikula suunnittelee.

Vapunvietto jatkuu tänään Kouvolassa ja Iitissä useilla tapahtumilla. Aaton juhlinnasta voi toipua koko perheen kanssa Jaakonpuistossa. Kello 10 alkavassa vapputapahtumassa esiintyvät muun muassa Kuusankosken mieslaulajat, Kouvolan naiskuoro, Kymen laulu, Kouvolan viihdelaulajat ja Kouvolan mieskuoro.

Päivällä on vuorossa vappumarssi. Se lähtee Kuusankosken lukiolta kello 12.45. Vappujuhlaa vietetään Kuusankoskitalon ulkonäyttämöllä alkaen kello 13.

Ohjelmassa on muun muassa miesvoimistelua, kantritanssia ja Tähtitaivas-musiikkikavalkadi. Juhlapuheen pitää kansanedustaja Sirpa Paatero. Juhlan juontaa Viivi Mauno.

Vappumarssi on työväen perinne, mutta kenellä muulla olisi nyky-Suomessa syytä marssiin omien oikeuksiensa puolesta? Eläkeläisten, opiskelijoiden ja työttömien edustajat vastaavat.

— Ensin ilmoitetaan sadoista ja tuhansista irtisanomisista ja heti perään kerrotaan pörssikurssien noususta, johdon optioista ja omistajaosingoista.

Lausahdus voisi olla tältä keväältä, mutta todellisuudessa se on 17 vuoden takaa. Noin puhui Veturimiesten liiton puheenjohtaja Markku Hannola Kouvolan vappujuhlassa vuonna 1999.

Vappuun liittyy monia perinteitä, ja työväen marssit ja puheet ovat niistä vakaimpia.

Puheenaiheet kiertävät tuttua kehää. Asuminen ja työllisyys toistuvat puheissa vuodesta toiseen. Mutta minkä puolesta marssisivat muut kuin työssäkäyvät?

Annetaan puheenvuoro eläkeläisten, työttömien ja opiskelijoiden puhemiehille.

Eläkeläisaktiivi Raimo Kinnunen myöntää, että eläkeläisten asemassa olisi korjaamisen varaa, muttei innostu marssiajatuksesta.

— Meillä eläkeläiset eivät ole olleet kovin halukkaita osallistumaan eläkeläisen roolissa. On kyllä eläkeläisiä, jotka marssivat kuntoilun vuoksi!, sutkauttaa Kinnunen.

Hänellä on tuntumaa, sillä takana on vastikään päättynyt kymmenen vuoden puheenjohtajan pesti Eläkeliiton Kouvolan yhdistyksessä. Edelleen hän toimii Kouvolan vanhusneuvostossa ja Eläkeliiton liittovaltuustossa.

— Suomalainen eläkeläinen on niin vähään tyytyväinen. Hän ei halua valittaa, vaikka olisi aihettakin, Kinnunen sanoo.

Ja aihetta on. Kansaneläkkeen päälle tulevan työeläkkeen korottamiseen luotu mekanismi, taitettu indeksi, ei nimittäin Kinnusen ja eläkejärjestöjen mielestä toimi.

Työeläkkeitä korotetaan vuosittain siten, että 20 prosenttia korotuksesta perustuu yleisen palkkatason nousuun ja 80 prosenttia kustannusten nousuun. Käytännössä tämä on johtanut siihen, että työeläkkeellä olevien ostovoima heikkenee koko ajan suhteessa työssä oleviin, Kinnunen sanoo.

— Eläkeläisillä on todella huoli ostovoiman kehityksestä. Koemme taitetun indeksin hyvin epäoikeudenmukaisena. Eläkeliitonkin kanta on, että pientä korjausta indeksijärjestelmään pitää saada.

Taitetun indeksin haitat eivät tosin näy taantuman ja laman aikana, koska yleinenkin tulotaso laahaa, myöntää Kinnunen.

Vappupuheissa on toki aina osattu ottaa huomioon myös työelämän ulkopuolella olevat. Vaikka vappu on työn ja työväen juhla, myös vähempiosaisten oloista on huolehdittu.

— Anjalankosken vappujuhlan juhlapuhujan, kansanedustaja Tarja Halosen (sd.) mukaan kaksi ryhmää on muita huonommassa asemassa suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassamme. Sekä opiskelijoiden että pitkäaikaistyöttömien toimeentulo jää selvästi muiden ryhmien alapuolelle, raportoi Kouvolan Sanomat lauantaina 3.5.1986.

Tuleva presidentti vaati viilausta etenkin opintotukeen.

— Tulisi vielä tämän eduskunnan korjata nykyistä opiskelijoiden opintotukea sekä kokonaismäärältään että lisätä varsinaisen opintorahan osuutta opintolainaan nähden, vaati Kuusankoskella ja Anjalankoskella vieraillut Halonen.

30 vuoden aikana opintotukea on viety Halosen toivomaan suuntaan, mutta nyt tuen lainapainotteisuutta ollaan taas lisäämässä.

— Jollakin tavalla tuntuu, että opiskelijoilta viedään koko ajan, sanoo Kouvolan seudun ammattiopistossa opiskeleva Milla Lamberg.

Etenkin kotona asuvilla toisen asteen opiskelijoilla tulot ovat pienet. Vanhempien luona asuvat toisen asteen opiskelijat ovat opintorahahaitarin alapäässä: 17—19-vuotiaalla se on 38,66 euroa kuukaudessa, kun haitarin toisessa päässä omillaan asuva korkeakouluopiskelija saa opintorahaa yli 300 euroa.

— Tukea pienennetään ja opiskelijoita ajetaan huonompaan asemaan, Lamberg sanoo.

Lamberg ja hänen opiskelukaverinsa Iida-Maria Jääskeläinen kokevat kuitenkin olevansa unelma-alallaan. Ensi vuonna lähihoitajaksi valmistuvat nuoret naiset ovat tienneet suurinpiirtein aina, että hoitotyö on se, mitä he haluavat tehdä.

Kinnusen tavoin he eivät koe, että omassa elämässä olisi sellaisia epäkohtia, että niiden takia pitäisi lähteä marssimaan, eikä se tunnu muutenkaan vaikutuskeinona omimmalta.

— Jos haluaa jotakin asiaa edistää, niin voihan se olla hyödyllistä, mutta itse en kyllä varmaan lähtisi marssimaan, sanoo Lamberg.

Kaikkiaan Lamberg ja Jääskeläinen ovat elämäänsä ja asemaansa tyytyväisiä.

— Teen tällä hetkellä keikkatöitä vanhusten parissa, ja ainakin minulla on olo, että töitä saa. Tällä alalla niitä on aika paljon, sanoo Jääskeläinen.

Myös odotettavissa oleva palkka tuntuu tällä hetkellä sopivalta.

Entä sitten työttömät?

Kouvolan työnhakijat ry:n puheenjohtaja Juha Ansas voisi marssia sen puolesta, että työttömille annettaisiin paremmin mahdollisuuksia työllistää itsensä. Hän antaa esimerkin.

— Kaupungilla on paljon tyhjiä kiinteistöjä ja kauppatiloja. Uusille yrittäjille pitäisi voida vuokrata tilat niin, että kaksi kuukautta olisi vapautus vuokrasta ja seuraavat kaksi kuukautta vuokra olisi puolet normaalia halvempi. Sitten katsottaisiin, onko firma kannattava ja sovittaisiin lopullinen vuokra, Ansas ehdottaa.

Tällainen järjestely lisäisi sekä vuokratuloja että työllisyyttä.

— Pelkästään Inkeroisissa on 12 tyhjää liikehuoneistoa. Niistä ei tule kuin kuluja, Ansas laskee.

Toinen käytännön apu olisi työttömien palkkaaminen vanhusten avuksi.

— Nurmikonleikkausta, pensasaitojen siistimistä, kaupassa käyntiä. Työnhakija voisi veloittaa siitä vaikka kympin tunnilta. Etenkin syrjäkyliltä on vanhusten vaikea lähteä kauppaan.

Sellaisia ajatuksia on Kouvolassa vuonna 2016.

Ajatusharjoituksen päätteeksi on muistutettava, että oikeat vappuperinteet pitävät yhä pintansa. Marssit ja puheet eivät ole menneen talven lumia, sanoo Kaakkois-Suomen Sosiaalidemokraattien toiminnanjohtaja Sanna Koskenranta.

Tänäkin vappuna juhlitaan Kuusankoskella ja Inkeroisissa. Kuusankoskella juhlapuhujaksi tulee kansanedustaja Sirpa Paatero, Inkeroisiin SAK:n elinkeinopoliittinen asiantuntija Jukka Kärnä.

— Kyllä tällaisille on edelleenkin tilausta. Etenkään tässä ajassa ei ole mikään poistanut tarvetta sille, että 1.5. pidetään lippu korkealla, sanoo Koskenranta ja viittaa Suomen talousongelmiin, työpaikkojen katoon ja työttömyyden kasvuun.

Perinteisiin kuuluu tosin myös hyvän ilman toivominen.

”Lumisateessa tehtiin ilmapallokauppoja. Kevätvaatteet saivat tänä vappuna jälleen vähemmän huomiota osakseen, mutta onhan piakkoin hellunta, jolloin vahingon voi korjata”, raportoi Kouvolan Sanomat Voikkaalta vappuna 1967.

— Toivottavasti alkuviikon sateista selvitään, ettei sää ainakaan olisi esteenä osallistumiselle, haaveilee Koskenranta myös nyt, vuonna 2016.

Tarja Levosen varhaisimpia muistoja on se, miten hän pomppii ylös alas puulavojen päällä. Viereisillä lavoilla pomppivat oranssit letit.

Levonen piti pikkutyttönä mahdottomasti Peppi Pitkätossusta. Kauppiasisä oli kutsunut Pepin vierailulle, myymälänsä vetonaulaksi. Tarja ja Pepiksi pukeutunut tyttö livahtivat kaupan varastoon pomppimaan.

Tarja katseli Peppiä ja ajatteli, että haluaa olla kuin tuo: vahva, rohkea ja itsepäinen.

Muisteleminen on tärkeää. Muistisairaalle se on kuntoutusta.

— Katsotaan valokuvia, kuunnellaan lempimusiikkia. Muistisairaalla lähimuisti katoaa, myös sanojen merkitys voi kadota. Jäljelle jää tunnemuistoja, tuoksuja ja ääniä, Levonen sanoo.

Hän istuu työpaikallaan Kouvolan keskustassa. Teevesi on kiehunut. Kulhossa on kaneliässiä, kaupan hyllystä.

Levonen on Kymenlaakson muistiluotsi. Hän tukee työkseen muistisairaan ja tämän läheisten selviytymistä arjessa.

Levonen ei pelkää vanhenemista eikä mahdollista muistisairautta. Sitä hän on miettinyt, että kaikki jäljelle jäävät tunnemuistot eivät ole välttämättä miellyttäviä.

— Ennen vanhuutta pitäisi käsitellä pois ahdistukset ja muut pimeät puolet. Muuten ne nousevat pintaan, eikä ole ehkä enää sanoja puhua niistä.

Olkoon se tämän tarinan opetus numero 1. Levonen on oppinut vanhuksilta paljon muutakin.

Opetus 2: Toteuta omat haaveesi, älä muiden.

Levonen imi liike-elämän perusteet oman kaupan maitohyllystä.

Isällä oli myymälä Lappeenrannassa. Hän toivoi, että tytär lukisi kauppaopistossa markkinointimerkonomiksi. Levonen luki. Sitten kun olisi pitänyt aloittaa työt perheyrityksessä, häneen meni Peppi.

— Että nytkö muka töihin kauppaan? Ei hitsi. Minä olin ahne elämälle!

Teepussi jää hautumaan mukiin aivan liian pitkäksi aikaa, kun Levonen innostuu muistelemaan.

Ystävä vinkkasi, että Malagan yliopisto Espanjassa oli järjestämässä lähes vuoden mittaisen espanjan kielen intensiivikurssin. Levonen oli 22-vuotias. Hänellä oli neljävuotias tytär.

Yksinhuoltaja käveli pankkiin, sai matkaa varten lainan ja lähti tyttärensä kanssa kohti Iberian niemimaata.

Kymmenen kuukauden kuluttua kurssi oli ohi ja rahat loppu. Levonen ja lapsi palasivat Suomeen bussikyydillä.

Kapinallisesta ei ollut vieläkään asettumaan isän kaavailemalle paikalle. Levonen olisi halunnut kirjastovirkailijaksi, mutta puhui itsensä Lappeenrannan Rossoon tarjoilijaksi. Hänellä ei ollut aavistustakaan, miten viiniä tarjoillaan. Se ei haitannut.

Kuviot sekoitti mies Ghanasta. Levonen otti töistä loparit ja lähti katsastamaan rakkauden tilan Torremolinosiin.

Hän oli tavannut ghanalaismiehen Espanjassa juuri ennen paluutaan Suomeen ja ryhtynyt kirjeenvaihtoon. Mies kosi häntä kynällä. Kaikkien, etenkin vanhempiensa kauhuksi Levonen vastasi ”Yes”.

Tässä kohtaa Levonen huokaisee ja pyörittelee hetken silmiään.

— Menimme naimisiin Torremolinosissa vuonna 1991. Maistraatissa oli todistajina tuttavapariskunta.

Ennen avioliittoa Levonen ei ollut oikein ymmärtänyt, että on olemassa rasismia. Se vain paheni, kun pari muutti Lappeenrannasta Kuusankoskelle, Levosen isän synnyinsijoille. Isä oli perustanut sinne Spar-kaupan.

Toisin sanoen Levonen taipui viimein isän toiveeseen. Hänestä tuli kaupan monitoiminainen, joka työn ohessa suoritti kauppiastutkinnon. Myös aviomies sai pestin kaupasta.

— Hänestä tuli Kuusankoskella nähtävyys.

Opetus 3: Opettele antamaan itsellesi anteeksi.

Liitosta syntyivät tytär ja poika. Lapsiperheen arkea moukaroivat ulkopuolisten rasistiset kommentit. Levonen oli aina huvitellut rankasti. Nyt tahti kiihtyi. Alkoholi oli keino paeta kurjuuksia.

Eihän siitä hyvää seurannut. Levonen joutui hukkaan ja solmuun. Avioliitto päättyi eroon.

— Läheiset olivat todella huolissaan. Kaikilla oli paha olla.

Korkki meni kiinni vuonna 2002. Levonen sai siihen vertaistukea.

— Kelloa ei voi kääntää taaksepäin. Voi vain ottaa vastuun tästä päivästä, hän sanoo.

Levonen on opetellut vimmatusti antamaan itselleen anteeksi. Hän on surrut sitä, että ei ole aiemmin ymmärtänyt asioita niin kuin ymmärtää nyt.

— Minulla on lämpimät välit lapsiini. Varmasti vuodet ovat jättäneet jälkiä, mutta nykyään pystyn ottamaan vastaan lasten kipuilun. Asioista voi puhua, ihan kaikista.

Opetus 4: Älä turhaan stressaa. Ole kiitollinen siitä, mikä on hyvin.

Vuonna 2003 Levosesta ja tämän veljestä tuli perheyrityksen kauppiaita. Se ura tyssäsi pari vuotta myöhemmin, kun S-ryhmä osti Suomen Sparit. Kiinteistön vuokrasopimus oli keskusliikkeen hallussa. Kesko oli kiinnostunut kauppapaikasta ja tarjosi sisaruksille sopimusta. Veli tarttui siihen.

Tarja Levonen hoksasi, että nyt oli hänen tilaisuutensa nostaa kytkintä. Pitkien työpäivien puurtaja oli haaveillut luopumisesta pitkään, mutta ei ollut hennonut tehdä asialle mitään.

Nyt isä oli kuollut. Levonen jätti sopimuksen allekirjoittamatta. Hän ryhtyi kutsumaan itseään sukupuuttoon kuolleeksi Spar-kauppiaaksi.

— Oli ollut raskasta tehdä jotakin, mitä ei ollut halunnut. Odotin, että nyt se vapauden ilo tulee. Mutta ei se tullut.

Levosella ei ollut aavistustakaan, mitä hän ryhtyisi tekemään. Ei hän osannut stressatakaan. Hän piti pitämättömät vapaat, mökkeili matkusteli ja ahmi luontoa. Hän kuunteli sateenropinaa ja tuulta.

Sitten hän istui netin ääreen ja alkoi penkoa opiskelupaikkoja. Geronomi kuulosti hyvältä, vanhustyön asiantuntija. Tulevaisuuden ala, paljon mahdollisuuksia työllistyä. Kiehtovia kohtaamisia vanhusten kanssa.

Levonen aloitti opinnot syksyllä 2007. Vuonna 2012 alusta hän alkoi vetää Kymenlaaksossa Muistiluotsi-toimintaa.

Opetus 5: Ei haittaa, jos välillä vähän mokaa.

Tarja on noin neljävuotias. Hän on pitänyt päänsä ja vienyt seurakunnan päiväkerhoon evääksi ainoastaan pullollisen vadelmalimsaa. On niin kiire kavereiden luokse, että kerholaukku lentää kaaressa eteispöydälle. Kun tulee aika nauttia eväät, pullo löytyy laukusta rikkinäisenä. Ympärillä velloo vadelman tuoksu.

Ei se haittaa, kerhotäti lohduttaa. Hän antaa Tarjalle juotavaksi omaa evästään: lämmintä lihalientä.

Tämä on voimakas tunnemuisto. Jos Levonen olisi muistisairas ja haistaisi vadelmalimsan tai lihaliemen, hän saattaisi muistaa kerhoepisodin. Sen valtavan pettymyksen, kun on odottanut saavansa makeaa limsaa ja saakin kamalaa lihalientä.

Jos hyvin käy, Levonen kokee toisenlaisia tunnemuistoja. Hän toivoo, että vanhuksena, tuulisella ilmalla hänet vietäisiin hetkeksi ulos. Hiukset saisivat hulmuta.

— Eikä haittaisi, vaikka vähän sataisi.