Jääkiekon Liigassa pelaava KooKoo solmi maanantaina yhden vuoden jatkosopimukset apuvalmentajiensa Mikko Haapakosken, 48, ja Jari Kauppilan, 41, kanssa.

Nyt koko valmennusköörin, päävalmentaja Petri Mattila, 45, ja maalivahtivalmentaja Jukka Kuusivuori, 35, mukaan lukien, sopimukset ulottuvat kevääseen 2017.

— Olemme tyytyväisiä koko valmennustiimin tekemään työhön, joten oli selvää että halusimme Mikon ja ”Kaken” jatkavan myös ensi kaudella, KooKoon urheilujohtaja Jarno Kultanen kommentoi.

Suomessa on virinnyt keskustelu siitä, pitäisikö meilläkin alkaa viettää itsenäisyyspäivän lisäksi erityistä kansallispäivää. Erikseen pidettävä kansallispäivä voisi olla iloinen, rento ja muihin kuin virallisiin valtiollisiin asioihin keskittyvä kansanjuhla. Ajankohtakin olisi jokin muu kuin räntäinen ja viimainen joulukuun alku.

Ajatuksen taustalla on, että nykyinen tapamme juhlia itsenäisyyttä on usein aika raskassoutuista pönöttämistä.

Itse osallistuin päivän viettoon menemällä mieskuoron konserttiin. Kuoro lauloikin hyvin, sävelet kaikuivat kauniisti ja mahtipontisesti kirkon kuorista. Mutta se ohjelmisto! Jos joku juuri maahan putkahtanut mamu olisi osunut paikalle, ei hänelle olisi tullut mieleenkään, että tässä riemuitaan ja juhlitaan Suomen syntymäpäivää. Maahanpanijaisiin hän ennemmin olisi luullut tulleensa Jean Sibeliuksen Surusoiton ja Taneli Kuusiston Suomalaisen rukouksen raikuessa.

Arvokkuudella on toki sijansa, mutta iloisimmat ilmeet yleisöltä nähtiin silloin, kun kuoronjohtaja kapusi parvelle ja vetäisi uruilla Säkkijärven polkan. Tosin senkin, niin kuin laulussa todetaan, naapuri vei…

Maanantain Helsingin Sanomien Mielipidesivulla Kaarina Alanko Järvenpäästä ehdotti, että juhlajumalanpalvelukset, seppelenlaskut ja paraatit pidettäisiin edelleen 6.12., kesällä ryhdyttäisiin viettämään hilpeämpää kansallispäivää, esimerkiksi 17. heinäkuuta, jona päivänä Suomen hallitusmuoto tuli voimaan.

Ajatus on kannatettava. Kesäinen kansallispäivä voisi olla korostetummin ”siviili-Suomen” juhlapäivä, kulttuuria, taidetta ja karnevaalia. Enemmän iloista musiikkia ja vähemmän sotaretoriikkaa.

Olisi poliisinkin mukavampi tapella leppeässä kesäsäässä mielenosoittajia vastaan!

Markku Kumpunen

markku.kumpunen@kouvolansanomat.fi

Kouvolan lasten ja nuorten palvelujen johtaja Ismo Korhonen on valittu Kymenlaakson itsehallintoalue -hankkeen projektipäälliköksi. Valinnasta päätti Kouvolan kaupunginhallitus maanantai-iltana.

Korhonen aloittaa tehtävässään kokoaikaisesti helmikuun lopussa. Siihen saakka hän hoitaa tehtävää oman virkansa ohessa. Projektin kesto on enintään vuoden 2018 loppuun.

Projektipäällikkönä Korhosen vastuulla on koordinoida ja valmistella itsehallintoalueen perustamista hankeen johtoryhmälle. Se koostuu maakunnan kuntien ylimmistä luottamushenkilöistä ja kunnanjohtajista.

Suomen hallitus on linjannut, että vastaisuudessa Suomessa on 18 itsehallintoaluetta, jotka perustetaan nykyisten maakuntien tilalle. Uusien itsehallintoalueiden on tarkoitus aloittaa toimintansa vuoden 2019 alusta.

Kymenlaakson kunnat, maakuntaliitto ja sairaanhoitopiiri Carea ovat linjanneet yhteisiä tavoitteita itsehallintoalueuudistukselle. Yhteisen tahtotilan mukaan maakuntaan halutaan laajan päivystyksen sairaala ja itsenäinen oikeus järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Edelleen kunnat ovat linjanneet, että itsehallintoalueen keskuspaikaksi tulee Kouvola. Maakunnan luonteva yhteistyön suunta on kuntien mielestä Helsinki.

Vaikka moni suuri kysymys itsehallintoalueuudistuksessa on auki, alkaa työ Kymenlaaksossa Ismo Korhosen mukaan heti.

— Tarkoitus on, että projektisuunnitelmamme runko olisi valmis tammikuussa. Sitä sitten muokataan valtioneuvoston linjausten ja ohjauksen perusteella.

Lue lisää tiistain lehdestä tai Kouvolan Sanomien mobiilisovelluksesta.

Keskiviikkona ensi-iltaan tuleva Star Wars: The Force Awakens -elokuva herättää tunteita Tähtien sota -elokuvien fanien parissa. Elokuvateatteri Studio 123:n teatteripäällikkö Elise Brandt innostui jo lapsena ensimmäisistä Tähtien sota -elokuvista. Elokuvasarja on hänen mukaansa tullut jo ikoniseksi.

— Se millainen paikka elokuvahistoriassa niillä on, miten uraauurtavia ensimmäiset osat aikoinaan olivat, ja miten ne ovat muokanneet koko elokuvakenttää, Brandt sanoo.

Hänen henkilökohtainen suosikkinsa on sarjan ensimmäinen, vuonna 1977 levitykseen tullut Tähtien sota.

— Siitä legendasta ei vain saa pistettyä paremmaksi.

Star Wars: The Force Awakens on Tähtien sota -sarjan seitsemäs osa. Edes elokuvan suomeksi kääntänyt Timo Porri ei tiedä, miltä elokuva näyttää.

Porri kävi tekemässä elokuvan tekstit Disneyn tuotantotiloissa Helsingissä, eikä hän nähnyt elokuvasta kuin puhuvat päät. Kaikki muu oli mustattu.

— Tätä ennen huippu oli Steven Spielbergin Vakoojien silta. Siinä tausta oli hämärretty, mutta tässä oli mustaa kaikki.

Elokuvan mustaus tuottikin päänvaivaa, kun kääntäjä ei tiennyt, puhuiko pää yhdelle henkilölle vai isommalle ryhmälle.

— Vähän kuin olisi kuunnelmaa suomentanut.

Porri, 62, on kääntänyt kaikki aikaisemmatkin Tähtien sodat. Tosin alkuperäiset kolme ensimmäistä jaksoa hän käänsi vasta 1990-luvulla, kun niistä tehtiin uusintaversiot.

Hän myöntää Tähtien sodan hypetyksen nousseen kerta kerralta kovemmaksi.

— Kyllähän tämä tavallista isompi juttu on, ja elokuva saa varmasti valtavasti katsojia. Se ei kuitenkaan johdu välttämättä itse elokuvasta, vaan kaikesta muusta, mitä elokuvan ympärillä tapahtuu.

Uusi Tähtien sota -elokuva saa ensi-iltansa keskiviikkona. Ennen sitä on hyvä kerrata, mitä aiemmissa kuudessa osassa tapahtuikaan.

Tähtien sota -tietovisa paljastaa, oletko jo jedimestari vai vasta padawan.

1. Mikä oli Luke Skywalkerin sedän Owenin ja tädin Berun sukunimi?

a) Vader

b) Organa

c) Lars

2. Miten palkkamurhaaja Boba Fett kuoli?

a) Hän syöksyi sarlacci-pedon kitaan.

b) Hän taisteli Luken kanssa, ja Luke tappoi tämän valosapelillaan.

c) Hän oli kidnappaamassa prinsessa Leiaa, kun Chewbacca ampui hänet ja pelasti prinsessan.

3. Kun Luke on Yodan koulutuksessa Dagobah-planeetalla, mitä mestari Yoda sanoo olevan luolassa, jonne Luken on mentävä?

a) Vain, mitä on sisälläsi.

b) Vain, mitä pelkäät.

c) Vain, mitä otat mukaasi.

4. Mikä on Qui-gon Jinnin viimeinen toive?

a) Että Anakin ja Obi-wan kostavat hänen kuolemansa.

b) Että Obi-wan huolehtii siitä, että Anakin koulutetaan jediksi.

c) Että Obi-wan vie Anakinin takaisin Tatooinelle.

5. Ketkä olivat paikalla Padmén ja Anakinin häissä?

a) C-3PO ja R2-D2

b) Obi-wan ja Padmén sisko

c) Jar-jar Binks ja Padmén kamarineito

Oikeat vastaukset:

1. c) Lars.

2. a) Han Solo laukaisee vahingossa Boba Fettin rakettirepun, mikä syöksee Fettin ihmissyöjäpedon kitaan.

3. c) Vain, mitä otat mukaasi.

4. b) Että Anakin koulutetaan jediksi.

5. a) C-3PO ja R2-D2.

Muotoilija Laura Lappalainen ja valokuvaaja Mikaela Holmberg tutkivat yhteisellä valokuvausprojektillaan suomalaisen miehen sisäistä maailmaa. Tiistaina avautuva näyttely A hidden burden jatkuu Poikilo-galleriassa 17. tammikuuta asti.

Mistä saitte idean projektiinne?

Holmberg: Olemme pohtineet yhdessä miesten ja naisten rooleja nykypäivänä. Laura sai idean projektista ja näyttelystä. Olin halunnut tehdä näyttelyn jostakin tärkeästä, joten lähdin mukaan.

Lappalainen: Miehet kantavat perhe- ja työelämässä usein näkymätöntä taakkaa, mutta eivät osaa puhua tunteistaan kuten naiset. Halusin osallistaa miehet ja tutkia valokuvan avulla, missä mies kokee olevansa irti paineista ja rooleista.

Millaisia taakkoja miehillä on?

Holmberg: Paikan löytäminen on mielestäni miehelle tänä päivänä haastavampaa kuin ennen. Hänen pitäisi kestää asioita kuin mies, mutta samalla vaaditaan tasa-arvoisia sukupuolirooleja ja kykyä osoittaa tunteita. En tarkoita tällä, että tasa-arvo olisi huono asia. Jos mies ei kykene itkemään tai olemaan romantiikan suurlähettiläs, häntä pidetään helposti sovinistina tai moukkana. Kuvattavilla miehillä oli taakkana muun muassa menetyksiä yritysmaailmassa ja henkilökohtaisessa elämässä.

Lappalainen: Miehelle on jotenkin luontaista ottaa taloudellinen päävastuu perheen hyvinvoinnista ja kantaa perhettä niin, että kaikki voivat hyvin. Paineita aiheuttaa myös statuksen ylläpitäminen kilpailuyhteiskunnassa.

Millaisia kuvauspaikkoja miehet valitsivat itselleen?

Holmberg: Kuvasimme heitä muun muassa metsässä ja bändikämpällä. Yksi mies maalasi öljyväreillä keittiön lattialla.

Lappalainen: Emme avaa näyttelyssä miesten tarinoita. Tulkinta jää katsojalle. Miehet esiintyvät kuvissa anonyymeinä.

A hidden burden -valokuvanäyttely Poikilo-galleriassa Kouvola-talossa 17.1.2016 asti. Seitsemän miestä esittelee kuvissa paikan, jossa he tuntevat olevansa irti paineista.

Uusi
Star Wars -elokuva saa ensi-iltansa huomenna. The Force Awakens -elokuva on jollain tasolla tuttu jo kaikille ihmisille, jotka ovat saaneet silmänsä auki viimeisen puolen vuoden aikana. Leffan nimellä kun mainostetaan vaikka mitä meikeistä ja jogurteista lähtien.

Kyseessä on elokuvasarjan seitsemäs ja uuden trilogian ensimmäinen elokuva. Elokuva on ensimmäinen, joka sijoittuu George Lucasin alkuperäisen trilogian jälkeiseen aikaan. Mukana keikkuvat tutut hahmot: Luke, Leia ja Han Solo. Alkuperäisestä trilogiasta on jo mennyt vuosikymmeniä. Mark Hamill on jo 64-, Carrie Fisher 59- ja Harrison Ford 73-vuotias. Jää nähtäväksi onko varttuneeseen ikään saapuneilla klassikkohahmoilla enää samaa potkua kuin aikoinaan. Leiaa ei sentään kaiketi pakoteta kultaisiin bikineihin J.J. Abramsin ohjaamassa elokuvassa, mutta jotain elokuvateollisuuden muuttumattomista standardeista kertoo se, että näyttelijätär laitettiin siltikin laihdutuskuurille.

Suhtaudun

Kymenlaakson Jätteen taksat pysyvät ensi vuonna pääosin ennallaan. Muutoksia tapahtuu muun muassa jäteasemien maksuissa.

Jäteasemilla nousevat energiajätteen ja hyödyntämiskelvottoman jätteen hinnat. Energiajätteen vastaanottohintaa nostetaan 4 eurolla kuutiometriä kohti, ja hyödyntämiskelvottoman jätteen vastaanottohintaa 2 eurolla kuutiometriä kohti. Hyödyntämiskelvottoman jätteen uusi hinta on 12 euroa kuutiolta ja energiajätteen 10 euroa kuutiolta.

Kotitalouksista kertyvän kovamuovijätteen maksuttomuus päättyy vuodenvaihteessa. Kovista muoveista peritään jatkossa energiajätteen hinta.

Jäteveron korotus nostaa Keltakankaan jätekeskuksessa vastaanotettavien jätekuormien hintoja. Vero on ollut 55 euroa tonnilta, ja se nousee vuodenvaihteessa 70 euroon tonnilta. Veron korotus nostaa kaatopaikalle sijoitettavien jätelaatujen maksuja korotusta vastaavasti 15 eurolla tonnilta. Jäteveron korotus nostaa myös koneellisesti lajiteltavan, hyötyjätteitä sisältävän sekalaisen jätteen hintaa.

Kotkan jätteenkuljetuksen taksat ajalle 1.7.2015 - 30.6.2016 on hyväksytty jo viime keväänä, eikä niihin tule vuodenvaihteessa muutoksia.

Poliisi valvoi viime viikonloppuna 11.—13. joulukuuta tehostetusti rattijuopumuksia koko maassa.

Kaakkois-Suomen teillä puhallutettiin yhteensä 3934 kuljettajaa. Heistä yhdeksän jäi kiinni rattijuopumuksesta tai huumeiden tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena ajamisesta.

Vastaan tuli myös 30 kuljettajaa, jotka olivat maistelleet alkoholia, mutta joiden puhallus ei ylittänyt rattijuopumuksen rajaa eli puolta promillea.

Ylikomisario Jari Strengell Kaakkois-Suomen poliisista sanoo, että viikonlopun rattijuopumusten määrä oli tavanomaista suurempi. Tämä tosin saattoi johtua tehostetusta valvonnasta.

Kouvolan kaupunki on lahjoittanut tämän vuoden joulukorttirahansa Vappugospelin taustayhdistykselle Gospel Sound ry:lle.

Kaupungilla on tapana myöntää joulukorttirahat jollekin paikalliselle hyväntekeväisyysjärjestölle. Summa on tuhat euroa.

Vuodesta 1985 järjestetty Vappugospel tuli tiensä päähän tämän vuoden keväällä. Taustayhdistyksen seitsemänhenkisen hallituksen hoidettaviksi jäivät 30 000 euron tappiot.

Tappioita on pyritty kattamaan joukkorahoituksella ja tukikonserteilla. Tällä hetkellä velkaa on alle 10 000 euroa. Edessä on vielä Kouvolan keskuskirkossa 2.1. järjestettävä tukikonsertti, jossa esiintyvät Jippu, Olli Helenius, Jenni Taari ja Jukka Leppilampi.

Kaupungin joulukorttilahjoituksesta kertoi ensimmäisenä Kotimaa24.fi.

Pariisin ilmastohypetyksen jälkikatkussa mietitään nyt eri tahoilla, valtioissa, yrityksissä ja järjestöissä, mitä tuli sovittua. Paljonko pitää vähentää ja muuttaa, jotta asetetut päästötavoitteet saavutetaan?

Aikaisempien ilmastokokousten tuloksiin on oltu pettyneitä. Tietysti syystäkin, sillä ilmastomuutos on edennyt vakain askelin. Kun suomalaismeteorologit vielä takavuosina olisivat luonnehtineet tätä meneillään olevaa ”talvea” tilastopoikkeamaksi, nyt sellaisia reunahuomautuksia ole enää juuri kuultu. Nyt jo viitataan rohkeammin ilmastomuutoksen mahdollisuuteen.

Epäilyksistä huolimatta saastuttaminen on vähentynyt aika monessa maassa. Tiistain lehdessä kerrottiin, että Suomessa kasvihuonekaasuja päästettiin viime vuonna 17 prosenttia vähemmän kuin vuonna 1990, johon päästötavoitteita yleisimmin verrataan.

Toki on myönnettävä, että kaikki ei ole ympäristöpolitiikan ansiota. Sään lämpeneminen, taantuma ja sähkön tuonti ovat vähentäneet energiantuotantoa ja -kulutusta. Nämä huomioidenkin saavutus on silti huomattava. Etenkin, jos asiaa katsotaan bruttokansantuotteen eli BKT:n kautta.

Vuonna 1990 Suomi oli nousukauden huipulla ja BKT:n arvo oli Maailmanpankin tilaston mukaan 122 miljardia dollaria (nykyarvoilla). Viime vuonna vastaava luku on 233 miljardia dollaria. Olemme siis lähes tuplanneet tuotantomme, mutta samaan aikaan pystyneet vähentämään saastuttamista 17 prosenttia. Ei mitenkään huono tulos.

Ilmastokokouksien yksi kestoaiheista on ollut teollisuusmaiden ja kehittyvien maiden vertaaminen. Kehitysmaat eivät ole olleet halukkaita rajoituksiin, koska haluaisivat ensin saavuttaa teollisuusmaiden elintason. Teollisuusmaat taas ovat korostaneet absoluuttisten rajoitusten merkitystä. Erityisesti arvostelun kohteina ovat olleet Kiina ja Intia, jotka ovat vain lisänneet ilmakehän kuormitusta.

Länsimaiden röyhistely omilla ilmansuojelutoimillaan tuntuu tässä yhteydessä tekopyhältä. Niiden hyvät päästötodistukset johtuvat varmasti isolta osin juuri siitä, että länsimaiset yritykset ovat vieneet tuotantonsa Kiinaan ja muihin kevyen palkkatason ja ympäristösäätelyn maihin. Miltähän luvut näyttäisivät, jos kaikki olisivat pitäneet toimintonsa kotimaassaan?

Kiinalaiset saivat kaupassa elintasoa ja töitä ja Eurooppa hienot päästöluvut, mutta nyt win-win -tilanne alkaa olla ohi. Pekingissä ei pian näe saasteilta eteensä ja Eurooppa kärsii työttömyydestä ja lamasta. Uusi ilmastosopimus voikin selkeyttää ilmaa niin kirjaimellisesti kuin talouden rakenteiden osalta. Euroopalla ja teollisuusmailla yleensä on mahdollisuus saada menetettyä kilpailuetua jossain määrin takaisin, jos ja kun Pariisissa annetuista lupauksista pidetään kiinni.

Markku Kumpunen

markku.kumpunen@kouvolansanomat.fi

Iittiläisen Henri Soikkelin joulumieli painui eilen pahasti pakkasen puolelle, kun varas vei mennessään suurimman osan sukulaisille, ystäville ja asiakkaille tarkoitetuista joulukorteista.

Soikkeli oli maanantaina monen muun tapaan viemässä joulukortteja postiin. Hän parkkeerasi autonsa S-marketin pihalle Kausalassa ja kävi pikaisesti ostamassa postimerkit kortteihin. Parin minuutin asioinnin jälkeen Soikkelia odotti autossa epämukava yllätys; suurin osa joulukorteista oli kadonnut.

Autolle tullessaan hän puhui puhelimessa, eikä heti havainnut korttien katoamista. Vajaasta kolmestakymmenestä kortista oli jäljellä vain yhdeksän.

— Sehän tässä tietysti eniten ottaa päähän, että vaimo teki niitä vielä myöhään illalla. Tehtäväkseni jäi postitus, mutta sekään ei onnistunut, Kouvolan Sanomien tavoittama metallialan yrittäjä harmittelee.

Miksi kaikki kortit eivät varkaalle kelvanneet, siihen Soikkeli ei keksi selitystä.

— Varas on varmaan kiireessä napannut nipun ja liuennut paikalta. Luulen, että koristeiden takia hieman paksummat kirjekuoret kiinnostivat. Varas ehkä luuli niiden sisältävän rahaa. Vesiperä tuli.

Soikkelia harmittaa vaimon lisäksi myös korttien saajien puolesta. Osa heistä on hänen yrityksensä Metallityöt H.Soikkelin asiakkaita ja yhteistyökumppaneita.

— He ja monet muut varmasti ihmettelevät, että miksi korttia ei tänä vuonna tule. Tiedoksi vaan, että suutuksissa ei olla. Tässä vaiheessa ei vain enää ehdi laittaa uusia. Ehdin pudottaa ne jäljelle jääneet postilaatikkoon, joten myöskään vertailu siitä, kenen kortti päätyi varkaan käsiin, jäi siinä hässäkässä tekemättä.

Soikkelin vanhassa amerikanraudassa ovet olivat auki hänen piipahtaessaan postimerkkiostoksilla.

— Pidän ovia auki, koska vanhan auton lukkoihin ei ole välttämättä luottamista. Täytyy tästä lähtien lukita, koska kaikki näköjään kelpaa varkaille.

Voikkaan Olohuoneen sohvalle on kuluneena syksynä riittänyt istujia noin parinkymmenen kävijän päivävauhtia. Olohuonetta isännöi Kouvolan kaupunki ja sen toimintaa ohjaa Eero Korkee. Hän on suunnitellut Olohuoneeseen ohjelmaa, joka ottaa huomioon kävijöiden erilaiset tarpeet. Kävijöiden ikähaarukka vaihtelee alakouluikäisistä yli 80-vuotiaisiin.

— Koululaiset tottuivat käymään täällä kirjastossa. Nyt he tulevat muuten vain hengailemaan. Se on ihan hyvä juttu, mutta jatkossa heille yritetän järjestää myös ohjelmaa, Korkee sanoo.

Voikkaan Olohuone toimii entisen ravintola Wanhan Lautturin ja lopetetun Voikkaan kirjaston tiloissa. Noin 140 neliön yhteiskäyttöön remontoidun tilan päävuokralainen on Pohjois-Kymen Setlementti ry, joka puolestaan vuokraa olohuonetta kaupungille.

Setlementtiyhdistys pitää itse tiloissa kahvila Ikkunaa sekä omaa toimistoaan. Käytössä on myös suurehko kokoustila.

Voikkaan Olohuoneen kahvila Ikkuna on Pohjois-Kymen Setlementin nuorten työllistämispiste. Kahvilan tuotto käytetään kokonaisuudessaan nuorten työllistämiseen.

Nuorten työllistämisen laajentaminen on lähitulevaisuuden suunnitelmissa, yhdistyksen puheenjohtaja Katja Airaksinen kertoo.

Susanna Jäppinen on kahvila Ikkunassa työkokeilussa. Työkokeilu on viime keväänä hotelli-, ravintola-ja cateringalan perustutkinnon suorittaneelle Jäppiselle mieluisa asia, sillä oman alan vakituista työtä ei ole löytynyt.

— Toivottavasti tämä työkokemus auttaa minua työllistymään jatkossa.

Ensimmäiset viikot ovat olleet opettavaisia mutta kuitenkin mukavia.

— Koulussa opetus oli johdonmukaista ja säännöt kaikille samat. Elävässä työelämässä sen sijaan tilanteet vaihtelevat. Jokaisella työpaikalla on omat sääntönsä, joihin koulussa opittua joutuu soveltamaan. Asiakaspalvelua ei koulussa opetettu juuri ollenkaan.

Voikkaan Olohuone ja kahvila Ikkuna ovat elävän elämän esimerkki julkisen ja kolmannen sektorin välisestä yhteistyöstä.

— Hyvinvointiyhteiskunnan murroksessa on löydettävä uusia yhteistyökuvioita ja -kumppaneita, Suomen Setlementtiliiton toiminnanjohtaja Pentti Lemmetyinen kertoo.

Erityisen painoarvon yhteistyölle tuo sen sijoittuminen yhteen suomalaisen rakennemuutoksen ikonisimmista paikkakunnista eli Voikkaalle.

— Ennen veroja vastaan saattoi odottaa tiettyjä palveluja. Nyt niin ei enää ole, vaan kansalaisten on aktivoiduttava itse kehittämään omaa lähidemokratiaansa, Lemmetyinen sanoo.

Tähän mennessä Voikkaan Olohuoneessa on muun muassa kuultu terveysluentoja ja pidetty bingoja.

— Torstaina on kinkkubingo, jossa on muitakin tuotepalkintoja. Tänne ovat kaikki tervetulleita, Korkee toivottaa.